Patikkaretkellä Patvinsuolla

Olen käynyt lukemattomat kerrat retkeilemässä Patvinsuolla mutta vielä koskaan aiemmin en ollut kiertänyt kokonaista Patvinkiertoa. Matka tulisi olemaan pitkä yhden päivän patikaksi mutta otin haasteen vastaan. Lähdin kiertämään reittiä Suomulta vastapäivään. Ensimmäinen pätkä Suomulta Nälmänjoen tulentekopaikalle oli 5 kilometriä. Pysähdyin siellä juomaan termoksesta mukillisen kahvia ja nauttimaan leipäpalasen.

 Seuraava pätkä Lahnalammelle oli 2,80 kilometriä ja oli suurelta osin suomaisemaa. Tälle välille sattuu on kaunis Maksimanlampi jota kannattaa pysähtyä ihailemaan.  Aamun viileä ilma oli muuttunut helteiseksi eikä pilviä näkynyt taivaalla ollenkaan. Varjottomalla suolla kulkeminen olikin erittäin lämmintä puuhaa ja juomataukojen välit lyhenivät.

Lahnalammella en pitänyt sen kummempaa taukoa vaan tarkistin kartasta seuraavan päämäärän joka oli Pirskanlampi noin 4,4 kilometrin päässä. Tämä osuus kulkee suon reunaa kiertäen enemmän metsäisessä maastossa. Pirskanlammen taukopaikalle saavuttuani heitin repun selästä ja kävin ottamassa muutaman kuvan itse lammesta. Täällä pidin myös hieman pidemmän tauon syöden eväitä ja lepuuttaen jalkoja. Muita ihmisiä ei tällä osuudella näkynyt. 

Seuraavana olisi vuorossa retken pisin yksittäinen osuus 7,60 kilometriä Pirskanlammelta Majaniemeen. Noin puolivälissä tätä osuutta ylitetään Nälmänjoki lautalla. Lautan kohdalta tämän joen leveys oli noin 15 metriä. Osuus jatkui vuorotellen suo- ja metsämaisemaa. Noin 7 kilometrin patikoinnin jälkeen alkoi edessä kiillellä vettä ja arvasin tulevani pian Majaniemeen. Majaniemi sijaitsee Koitereen rannalla ja täällä näin myös muita retkeilijöitä pitämässä taukoa ja osa oli mennyt uimaan. Kastelin myös itse pääni vilvoittavassa vedessä ennen eväiden syömistä ja lepotaukoa. Rantatöyräs on Majaniemen kohdalla niin jyrkkä ja syöpynyt että lähes kaikki rannan tuntumassa olevat puut ovat kaatuneet veteen. 

Taivaalle oli ilmestynyt nyt runsaasti pilviä ja käytinkin tilaisuuden hyväkseni patikoiden seuraavan osuuden 3,5 kilometriä hieman viileämmässä säässä kohti Teretinniemeä. Teretinniemessä ei ollut retkeilijöitä enkä itsekkään pysähtynyt sinne kuin pieneksi toviksi istumaan ja lapuuttamaan jalkoja jotka kieltämättä alkoivat tuntua jo aika väsyneiltä. 

Seuraava pätkä olikin jo vanhastaan tuttu ja lähdin etenemään 3,4 kilometrin osuutta kohti Kurkilahtea. Kurkilahti lienee Patvinsuon taukopaikoista se suosituin koska paikalle pääsee suoraan autolla ja upea Suomujärven hiekkaranta on aivan parkkipaikan vieressä. Parkkipaikka olikin siellä lähes täynnä autoja. Huuhtelin Suomujärvessä naamani ja lähdin viimeiselle osuudelle kohti Suomua. Tämä viimeinen 3 kilometrin osuus Suomujärven rantaa mukaillen tuntui jo pitkältä kuin nälkävuosi. Jaloista oli jo paras terä kulunut pois ja jokainen askel tuntui edellistä vaikeammalta. Lopulta kuitenkin Suomun retkeilykeskus oli saavutettu ja väsynyt retkeilijä oli haasteensa voittanut! Matkaa kertyi peräti 33 kilometriä joka olikin pisin matka minkä olen yhden päivän aikana patikoinut.