Kesälomamatka Sallaan (osa 3)

Pieni tarina kolmannesta päivästä Sallassa. Kolmannelle päivälle Sallassa olin suunnitellut Karhutunturin valloituksen. Olin käynyt siellä aiemminkin ja muistissa oli upeat maisemat joita tunturin huipulta pystyi ihailemaan jokaiseen ilmansuuntaan.

Heti aamulla oli lämmintä jo yli 20 astetta ja puoliltapäivin jo 27 astetta joten kapuaminen tunturin huipulle oli hikinen urakka. Suhteellisen jyrkkää nousua on kolmisen kilometriä mutta koska huipulla on radiomasto voi huipulle nousija käyttää hyväkseen huoltotietä lähes koko matkan.

Muistini piti paikkansa ja näkymät tunturin huipulta on tosiaan huikeat! Huipulla ei minun lisäkseni ollut kuin muutama poro jotka tarkkailivat touhujani. Aikani kuvia napsittuani istahdin sopivan kiven päälle nauttimaan eväsleipiä ja termoskahvia. Mitään kiirettä ei tänäänkään olisi vaan syötyäni kävelin vielä tunturin laen ympäri ihaillen maisemia 360 astetta!

Matka alas sujui tietenkin paljon helpommin mutta tuntui sekin yllättävän pitkältä. Miten ihmeessä olinkin jaksanut nousta noin pitkän matkan ylös tälläisellä helteellä!?

Oli iltapäivä ja aikaa oli vielä vaikka mihin! En ollut alunperin suunnitellut matkaa Kullaojan putoukselle koska sinne oli Sallasta lähes 100 kilometriä. Mutta koska kello oli vielä suhteellisen vähän ja Karhutunturi oli jo puolessavälissä matkaa muutin mieleni ja lähdin ajelemaan Naruskan hiekkatietä kohti Kullaojan putousta. Loput 50 kilometriä ajetaan täysin asumatonta erämaa tietä.

Google maps osasi ohjata perille hiekkatien pätkälle jossa oli pieni levike muutamalle autolle ja viitta Kullaojan putoukselle jonne olisi matkaa polkua pitkin 600 metriä. Helppo homma siis!

Lähestyessäni paikkaa alkoi putouksen kohina kuulua ja mietin olisiko paikka todella niin ainutlaatuisen upea kuin olin kuullut kehuttavan. Ja olihan se! Ihailin putousta monelta suunnalta ja suunnittelin kuvauskulmia. Sää ei ollut paras mahdollinen valokuvausta ajatellen sillä taivas oli miltei pilvetön ja putoukselle osui melkein suora vastavalo. Asettelin kuitenkin kamerajalustan sopivaan paikkaan valmiiksi  ja jäin odottamaan pilveä joka pimentäisi edes hetkeksi auringon. Kuin tilauksesta pieni pilvenhattara sattuikin auringon eteen peittäen sen muutamaksi minuutiksi. En hukannut aikaa vaan otin kuvia jo ennalta suunnittelemistani kuvakulmista. Hetken päästä kirkas aurinko paistoi taas suoraan putoukseen mutta olinpa saanut kuvani otettua!

Hieman putouksesta sivuun on upeita kallioseinämiä joita oli jo helpompi kuvata auringonpaisteessakin. Tässäkin paikassa sain nauttia luonnonrauhasta täysin omissa oloissani sillä täälläkään ei ollut muita retkeilijöitä.

Paluumatkalla pysähdyin vielä muutamassa paikassa kuvaamaan kaunista Naruskajokea ja ajelin pikkuhiljaa kohti majapaikkaani Sallassa. Salla oli tänäkin päivänä näyttänyt upeimmat puolensa! Tämä retkeilijä nauttisi taas päivän päätteeksi makoisat löylyt!