Kesälomamatka Sallaan (osa 4)

Neljäntenä retkipäivänä Sallassa oli vuorossa Pahankurun kierros. Majapaikassa nauttimani aamupalan jälkeen ajoin autoni parkkiin Sallan pohjoisrinteen parkkipaikalle. Täältä alkaa sekä Taivaantavoittelijan taival että Pahankurun kierros. 

Lähdin kiertämään reittiä myötäpäivään vaikka aika usein tykkään kiertää reitit vastapäivään. Reitti eteni Ison Pyhätunturin laitamilla kohti Kaippaanojan taukopaikkaa josta löytyy tuliterä päivätupa ja nuotiopaikka. Matkaa lähtöpaikasta tänne ei ollut montaakaan kilometriä joten tyydyin pitämään täällä vain pienen juomatauon.

Seuraava etappi oli hieman pidempi ja määränpäänä oli nyt Pahanojankuru josta reittikin on saanut nimensä. Täältäkin löytyi päivätupa ja tulistelupaikka. Itse Pahaankuruun oli rakennettu metalliportaat joita pitkin laskeuduin kurun pohjalle. Pohjalla oli putous mutta vettä siinä näytti olevan varsin niukasti. Varmaan paikka olisi paljon paremman näköinen alkukesästä jolloin vettä olisi kenties runsaammin.

Pahankurun kierros lähtisi tästä kiertämään takaisinpäin mutta koska minulla tuntui olevan vielä virtaa päätin tehdä ylimääräisen lenkin ja laskeutua alas kohti Pitkälampea jossa pitäisin pidemmän tauon ja nauttisin evääni. Nousu sieltä takaisin Pahakurulle olikin raskas ja loppumatkasta alkoikin tuntua siltä että ehkä tämä olikin turhan raskas lisälenkki sillä matkaa autollekin oli vielä paljon.

Onneksi nousut oli nyt vähäksi aikaa noustu ja matka jatkui suhteellisen helpossa maastossa kohti Kylmähetteen päivätupaa. Kuten aiemmatkin retkipäivät niin myös tämä oli kuuma ja helteinen. Juomista kului runsaasti ja Kylmähetteelle saavuttuani laskeuduin portaat alas lammen rannalle vilvoittelin kastelemalla pääni viileässä vedessä. Kurkkasin sisälle uudenkarheaan päivätupaan ja pidin taas pienen tankkaustauon.

Kylmähetteeltä matka jatkui Tunturikummun yli Tunturilammille. Pitkospuilta Tunturilammen rannalta olikin upeat näkymät kohti Isoa Pyhätunturia. Tämä olisikin viimeinen taukopaikka ennenkuin saapuisin takaisin lähtöpaikkaan jossa autoni oli. 

Innostuin kuitenkin vielä kiertämään Taivaantavoittelijan taipaleen vastapäivään koska se oli sopivasti reitin varrella. Se oli hyvä päätös sillä ilma oli kaunis ja ihailinkin huipulta maisemia joka suuntaan kauan ennen kuin raaskin laskeutua alas autolle. Laskeutuessani tunturilta alas sain seuraa kahdesta kurjesta joka näyttivät seuraavan kulkuani aina välillä ääntä pitäen.

Matkaa tälle kiertämälleni reitille kertyi noin 24 kilometriä. Pahankurun kierroksella oli hyvin rauhallista ja tapasin koko päivän aikana vain puolenkymmentä ihmistä. Jaloissa patikointi kyllä alkoi tuntua olinhan tehnyt kaksi varsin rankkaa ylimääräistä nousua tänä päivänä. Mutta sauna paransi taas väsyneet lihakset ja mielen!

Sitten mennään taas kuviin! Olkaa hyvät!